Kirpputori on keräilijän aarreaitta

Keräilijän aarteet odottavat kirpputorilla

Kirpputorit ovat erinomaisia paikkoja keräilijälle. Vaikkei vanhoihin ja käytettyihin tavaroihin suhtautuisikaan suurella intohimolla, niin melkein kaikki tietävät, että esimerkiksi vuosikymmenien takaisilla Arabian astioilla on usein selvästi ostohintaa suurempi jälleenmyyntiarvo. Lukuisten tv-ohjelmien ja internetin ansiosta tiedämme myös harvinaisemmista keräilyesineistä aiempaa enemmän.

Netissä on helppoa tehdä hakuja omistakin vanhoista, kenties perityistä tavaroista, ja nähdä, mikä niiden arvo on. Kiitos tietotulvan, ovat kirpputorilla esineitään myyvät kouliutuneet äärimmäisen hintatietoisiksi ja polkuhintaisia harvinaisuuksia on yhä vaikeampi löytää. Mitä harvinaisempi tuote on, sitä korkeampaa hintaa siitä luonnollisestikin pyydetään.

Vaikka tieto esineiden arvosta on lisääntynyt, etenkin vähemmän tunnettujen kippojen, kuppien ja taideteosten myyntihinta saattaa kirpputorilla olla arvaamattoman pieni.  Jos kirppiksellä tulee toisin sanoen vastaan pilkkahinnalla myynnissä oleva arvoesine, jota on kenties metsästänyt jopa useamman vuoden ajan, kannattaa vain pitää tyynesti naama peruslukemilla ja maksaa pyyntihinta. 

Keräilyharvinaisuuksista unelmoivan aarteenetsijän on viisainta aloittaa aarrejahti nettikirpputorien sijaan perinteisiltä kirppiksiltä. Karkeasti yleistettynä varsinaisia runsaudensarvia tuppaavat olemaan joko valtavat jäähallikirpputorit, joissa yksityishenkilöt myyvät sukulaisten vanhoja tavaroita hinnalla millä hyvänsä, ja toisaalta pikkuruisten maaseutupitäjien pienet kirpputorit, joiden omintakeiset valikoimat saavat sinnikkään keräilijän suorastaan hihkumaan innosta.

Monessa pienemmässä kaupungissa on etenkin kesäisin iltatoreja, joissa ammattimaiset kirpputorimyyjät ovat rintarinnan omia varastojaan tyhjentävien myyjien kanssa. Lisäksi erilaiset järjestöjen hyväntekeväisyyskirpputorit, kuten Fida, UFF ja SPR sekä kierrätyskeskukset ovat hyviä paikkoja edullisten löytöjen tekemiseen.

Viime vuosien saatossa erilaiset myynti- ja kierrätysryhmät ovat vallanneet oman osansa somen syövereissä. Kauppa käy kiivaana päivittäin, ja esimerkiksi Facebookin kierrätysryhmät ovat oivallisia paikkoja edullisin hinnoin myynnissä olevien keräilyesineiden bongaamiseen. Lisäksi huuto.netin ja tori.fi:n kaltaiset nettihuutokaupat ja myyntisivustot voivat yllättää oikeassa paikassa oikeaan aikaan olevan ostajan todella iloisesti.

Pöytä koreaksi

Helpoimmin kirpputoreilta löytää tietenkin suosituimpia keräilyesineitä, koska niitä on eniten liikkeellä. Astiat muodostavat yhden keskeisimmistä esineryhmistä, ja erilaiset astiasarjat tuovat herkästi muistoja mieleen esimerkiksi lapsuuden kesistä, mökeistä tai mummoloista. Ei ole siis ihme, että astiastojen ihastelu nettikirppiksillä uppoaa kuin veitsi voihin kaikkiin nostalgiannälkäisiin keräilijöihin.

Suomalaiset ovat astioidenkeräilyinnostuksessaan aivan omaa luokkaansa, sillä lähinnä vain Pohjoismaissa havaitaan astiavalmistajiin kohdistuvaa, yhtä laajamittaista innostusta. Arabian ja Iittalan astioiden valmistuksen siirtyminen Aasiaan oli kova isku monelle suomalaiselle, jotka pitivät Arabiassa sijaitsevaa tehdasta eräänlaisena suomalaisen muotoilun maamerkkinä.

Arabian astiat tunnistaa äkkiä leimasta, ja niiden iän voi tarkistaa käden käänteessä Arabian nettisivustolta, jossa on esitelty eri aikakausina käytössä olleet leimat. Yksittäisen esineen arvon voi tarkistaa netistä katsomalla minkälaista hintaa vanhan tavaran liike pyytää samasta ja saman ikäisestä esineestä. On kuitenkin muistettava, että esineen kunnossa voi olla eroja: kaikki pienetkin naarmut, säröt ja kulumat laskevat tuotteen hintaa.

Arabian tuotannosta suosituimpia keräilyesineitä ovat erilaiset astiasarjat ja niiden osat, vanhat purkit sekä muumimukit. Astiasarjoista erityisesti tummansininen Valencia, mustavalkoinen kuvitettu Emilia sekä klassinen mansikkakuosinen Pomona ovat jatkuvassa suosiossa. Peltipurkeilla on kokonaan oma ryhmänsä Facebookissa ja niiden kannatus kasvaa myös tasaisesti. Mikäli jokin esine on vaihtanut omistajaa kovaan hintaan Suomen huutokauppakeisari -ohjelmassa, lisää se tuotteen hintaa kivijalka- ja nettikirpputoreilla ainakin hetkellisesti.

Astioiden saralla kotimaiset klassikot ovat kovimmassa huudossa, ja Arabian rinnalla suosittuna esiintyy Iittala. Iittalan keräilytuotteista mainittakoon mariskoolit ja Oiva Toikan, Tapio Wirkkalan ja Alvar Aallon suunnittelemat tuotteet. Mariskooleista himoituimpia ovat hennon violetti ametistiväri sekä mattavärit. Wirkkalalta erityisesti linnut ja maljakot ovat suosittuja.

Iittalan alle lukeutuvat myös Nuutajärven lasin taidelasit, kuten Kaj Franckin suunnittelemat lasituotteet. Riihimäen lasi sulki ovensa jo vuosikymmeniä sitten, mutta sen katon alla tuotetut taide-esineet, maljat, maljakot ja koristeastiat kiinnostavat edelleen. Erityisesti upeiden naissuunnittelijoiden Tamara Aladinin ja Helena Tynellin design vetoaa suomalaiseen estetiikantajuun.

Valaiseva tutkimusretki

Suuremmista sisustuselementeistä puhuttaessa aarteenetsijän silmään pistävät erityisesti kotimaiset valaisimet ja huonekalut. Molemmista on paljon tarjontaa, mutta toisin kuin astioissa, on niiden vedenpitävä tunnistaminen haastavampaa. Kotimaisista valaisinmerkeistä kannattaa kirpputorilla pitää silmällä edelleen moderniin sisustukseen istuvia Artekin vanhoja valaisimia ja huonekaluja, Iittalan valaisintehtaan tuotteita sekä Stockmannin aikanaan omistaman Ornon tuotantoa.

Ornon huippuvuosista muistuttavat edelleen lukuisissa suomalaiskodeissa esimerkiksi Lokki, Sipuli, Pamela, Natalia, Kurki, Bau ja La Boheme. Jättipotin saa, jos onnistuu löytämään Paavo Tynellin valaisimia, joiden arvo on jo tuhansia euroja. Mikäli kirpputoritavaroiden omistaja on sattunut olemaan paikalla, kun 1950-luvun yrityskiinteistöä on tyhjennetty, saattaa myytävänä olla todellisia aarteita. Toisinaan arvotavaraa päätyy myös erilaisten toimistojen ja toimitilojen saneerauksen yhteydessä jätelavoille, joista voi niin ikään tehdä huikeita löytöjä.

Sekä kivijalka- että nettikirpputoreilla kiertely on hauskaa puuhaa ja erityisesti kotimaisen designin historiasta oppii aivan huomaamatta näkemiään esineitä tunnistaessaan. Kirpputoreja ei kannata sekoittaa ammattimaisiin vanhan tavaran liikkeisiin. Niissä tiedetään tarkalleen esineiden arvo ja edullisten löytöjen tekeminen on hankalaa, joskin antikvariaatista mieleisen keräilyesineen voi ostaa luottavaisin mielin.

Yksityiseltä myyjältä ostaessa täytyy luottaa omaan asiantuntemukseen ja toivoa, että esine on juuri sitä mitä sen luulee olevan. Omin päin aarteita etsivän paras ystävä on internet, jonka avulla pystyy tunnistamaan lähes minkä tahansa esineen. Helppo paikka aloittaa tunnistaminen on vanhan tavaran kauppojen sivujen avulla.

Jokainen kirpputorilla asioiva tekee luultavasti joskus myös harhaostoksia, mutta onni onnettomuudessa on se, että esineen saa halutessaan uudelleen kiertoon, ehkä jopa voitolla. Kirpputoreilla asiointi on mukava harrastus, jonka parissa tutustuu helposti myös muihin vanhojen tavaroiden keräilijöihin. Ainoa ongelma on se, että mikäli upeita tavaroita, joita on yksinkertaisesti pakko saada, ilmaantuu turhan tiuhaa tahtia, voivat suuretkin neliöt käydä esinepaljouden keskellä äkkiä ahtaiksi. Tuolloin voi olla aika oman kirppispöydän pystyyn laittamiseen, vaikka ajatus kirpaiseekin vannoutunutta keräilijää.

Miten tehdä parhaat kirpputorilöydöt?

Näin teet loistavia kirpputorilöytöjä

Sanotaan, että kun kirpputorille lähtee etsimään jotakin tiettyä asiaa, sitä ei löydä. Sama pätee ostamiseen ylipäätään. Mikäli kaupungille lähtee etsimään kenkiä, palaa kotiin todennäköisesti joko tyhjin käsin tai uusi paita mukanaan. Kirpputorille onkin parasta saapastella avoimin mielin.

Intohimoisella keräilijällä on vainunsa, joka avulla kiinnostavat esineet suorastaan putoilevat eteen ilman, että mitään aktiivisesti etsisi. Tosinaan paikat, joita ei ensinäkemältä uskoisi kovinkaan hedelmällisiksi, paljastuvat varsinaisiksi runsaudensarviksi.

Tänä päivänä kirpputoreja löytää kivijalka-aarreaittojen ohella verkosta, joten apajat löytöjen tekemiselle ovat todella laajat. Omien löytöodotusten kartoitus auttaa myös hahmottamaan sitä, mistä kaivattu esine tai asia todennäköisesti löytyy. Huonekaluja kannattaa etsiä niille omistautuneilta kirpputoreilta, astioita omiltaan ja halutunlaisten vaatteiden suhteen voi miettiä, millaisen kirpputorin valikoimaan ne luultavimmin sopisivat.

Jos kyseessä on nettikirppis, kannattaa etenkin Helsingin seudulla pohtia, minkä kaupunginosan kierrätys- tai kirppisryhmässä esimerkiksi tietyn merkkisiä lastenvaatteita saattaisi löytyä, tai mitkä ovat lapsiperheiden suosimia asuinalueita.

Kirppisten ja kierrätysryhmien ohella löytöjä saattaa tehdä neuvolakäynnin ohessa aivan huomaamatta, sillä vaihtokorit ovat niin ikään pienimuotoisia aarreaittoja. Tietyn kokoiset lastenvaatteet ovat nopeasti kasvavalla piltillä käytössä vain hetken, joten moni asukokonaisuus jää pieneksi jo muutaman pesukerran jälkeen.

Lastenvaatteita, leluja, vaunuja ja rattaita on tarjolla useissa eri vauva-aiheisissa ryhmissä, mutta niitä on runsaasti myynnissä kirpputoreillakin. Näin ollen esimerkiksi uusia yhdistelmävaunuja ostaessa kannattaa huomioida, että arvokkaalla tuotteella on todennäköisesti myös korkea jälleenmyyntiarvo.

Tärkeää on tiedostaa, että suurimmalla todennäköisyydellä etsimänsä löytää ennakoivan selvitystyön avulla. Kaikkein aktiivisimmat metsästäjät soittavat kirpputoreja lävitse ja kyselevät, sattuisiko heiltä löytämään tiettyä tuotetta. Usein henkilökunta tietää kirpputorinsa valikoiman ainakin suurin piirtein, ja mikäli haluttua esinettä ei heiltä löydy, voi puhelun aikana saada vinkkejä siitä, minne kannattaisi suunnata.

Mikä on löydön hinta

Useimmiten ihmiset määrittelevät kirpputorilöytönsä hinnan perusteella. “Olipas tämä halpa” tai “sain tämän paljon halvemmalla, kuin olisin toisaalla joutunut maksamaan”. Näin ollen löytöjä tehdessä olennaista on tuotteiden yleisen hintatason tuntemus ja kyky suhteuttaa käytetyn tuotteen hinta uuden tuotteen hintaan.

Ostopäätöstä tehdessä tulisi kuitenkin ajatella tuotteen lähtöhintatasoa, sitä, kuinka paljon tuotetta on kulutettu, ja millaisessa kunnossa se on uuteen verrattuna. Hyvän kirpputorilöydön voi tehdä vaikka muutamalla kymmenellä eurolla, jos tuote on hyväkuntoinen ja laadukas.

Nykyteknologian ansiosta mahdolliseen heräteostokseen johtavan tuotelöydön kohdalla on helppo selvittää yleinen hintataso hakemalla puhelimella tai tabletilla tietoa netistä juuri ennen ostopäätöstä, ja vertailla, onko myynnissä oleva esine oikeasti hintansa väärti.

Tuotteen hinnan lisäksi kannattaa huomioida ne piilokulut, joita sen metsästyksestä aiheutuu. Jos tuotteen löytämiseksi on ajettava satoja kilometrejä tai matkustettava tuntikausia julkisilla liikennevälineillä, tulee matkaan kulutettu summa ottaa osaksi arvioitavaa hintaa. Kannattaa myös miettiä, onko tuote tarpeellinen. Toisaalta tosikeräilijän mielessä tuotteen käytettävyys on usein silkka sivuseikka.

Mitä kirpputorilta ostaessa tulee huomioida

Suomalaiset ovat yleensä tarkkoja sen suhteen, että myyntiin laitetaan ainoastaan siistikuntoista ja ehjää tavaraa, etenkin silloin kun kyse on vaatteista. Vaatteiden ja huonekalujen kohdalla on syytä muistaa, että pahimmassa tapauksessa myynnissä oleva tuote voi olla saastunut joko luteista tai muista tuholaisista, sädesienestä tai vaarattomimmista homeitiöistä.

Mikäli kirpputorilta ostaa vaatteen, kannattaa se aluksi laittaa kaiken varalta pakastimeen. Normaali pakastin tuhoaa luteen neljän vuorokauden sisällä, mutta mikäli lämpötila on -20, riittää kaksi vuorokautta.

Erilaiset yliherkkyydet ja allergiat vaivaavat monia suomalaisia, ja etenkin lastenvaatteiden kohdalla mainitaan usein, onko vaate eläinperheestä. Pahasta allergiasta tai astmasta kärsivälle esimerkiksi kissan hilsettä sisältävä vaate on aikamoinen vitsaus. Toisaalta kaikkein pahimmat allergiaperheet tuskin tekevät kirpputoreilla ostoksia muutoin, kuin äärimmäisessä pakkotilanteessa.

Näin teet parhaan kirpputorilöydön 

Tärkeintä kirpputorilöytöjen, kuten muidenkin löytöjen tekemisessä on oma aktiivisuus, joka tarkoittaa tässä kontekstissa sitä, että kiertelee säännöllisesti kirpputoreja ja seuraa markkinoita. Kirpputoreilla useimmat pöydät vaihtavat vuokraajaa ja sisältöä viikoittain. Monissa suuremmissa kaupungeissa kirpputoreja on useita, joten kannattaa tarkistaa netistä kaikkien lähialueen kirpputorien sijainnit.

Kirpputorin valinnassa saattaa helpottaa se, että on olemassa kirppiksiä, joiden tuotto menee johonkin tiettyyn tarkoitukseen tai tietylle kohderyhmälle. Kaikkein mukavinta on tietenkin tehdä löytöjä paikassa, jonka ideologian, tarkoitusperät ja auttamisenhalun jakaa ainakin jollain tasolla. Uudelle kirpputorille mennessä on hyvä ottaa selvää etukäteen, mikä järjestö tai yhdistys myyntitoimintaa järjestää.

Elämänpiiriä voi laajentaa kipaisemalla toisinaan lähikaupunkien kirpputoreille ja vierailemalla kesälomamatkan aikana paikallisella kirpputorilla. Kirpputorienkin tarjonta vaihtelee huimasti paikkakunnan mukaan, mutta kuten sanottua, näkyy vaihtelua jo pelkkien kaupunginosien välillä.

Esimerkiksi Etelä-Helsingin kirpputorit pursuilevat design-vaatteita ja lähes käyttämätöntä merkkitavaraa, johon ei monella muulla kaupungiosakirppiksellä hevin törmäisi. Maantieteellisessä sijainnissa saattaa olla vain muutaman kilometrin ero, mutta myyntipöydillä voi komeilla täysin toisistaan poikkeavaa tavaraa.

Jos jotain toden teolla etsii, kannattaa laittaa ilmoitus kirpputorin nettisivulle. Hyvässä lykyssä ilmoituksen lukee joku, jolla on juuri kyseinen esine kotonaan, mutta ei ole sitä syystä tai toisesta laittanut myyntiin, tai ei välttämättä edes muista moista omistavansa. Ilmoituksen näkeminen voi tuolloin toimia kimmokkeena sille, että tavara vaihtaa omistajaa.

Hieman harvinaisempien esineiden ollessa kyseessä kirpputorihenkilökunta voi kiinnittää ilmoituksen myyntipaikan seinälle. Tästä huolimatta on epävirallinen totuus, että parhaat löydöt tehdään silloin, kun mitään ei varsinaisesti olla etsimässä. Toisin sanoen juuri silloin, kun kirpputorikierrokselle lähtee puhtaassa huvittelumielessä. Tuolloin on varsin todennäköistä, että kotiin palaa pankkitili kevyempänä ja kassit upeita aarteita pullollaan.

Epävirallisten empiiristen tutkimusten mukaan myös palkkapäivä luo erinomaiset olosuhteet löydöille. Kun ei etsi mitään tiettyä, on avoinna useammille vaihtoehdoille, ja siten todennäköisyys jonkin löydön tekemiselle on suurempi. Löytöjen toivossa on siis suositeltavaa kierrellä kirpputoreja ja selailla verkkokirppareita mahdollisimman usein sillä ajatuksella, josko jotain mukavaa löytyisi. Parhaassa tapauksessa löydön tehdessään ei edes tajua etsivänsä.

Kirpputorit Suomessa

Kirpputorit Suomessa

Käytettyjen ja tarpeettomien tavaroiden myyminen kirpputorilla on helppo tapa tyhjentää tavaraa pursuilevat varastot ja tienata samalla hieman rahaa. Kirpputorit ovat käytettyjen tavaroiden myyntipaikkoja, joissa myyjä saa käyttöönsä kirpputoripöydän ja asettaa myytäville tuotteilleen hinnat.

Kirpputorien historia juontaa juurensa jo tuhannen vuoden päähän, sillä nykyisin Bangladeshina, Kiinana ja Intiana tunnetuissa paikoissa harjoitettiin kirpputoritoimintaan verrattavissa olevaa myyntiä. Sen sijaan modernin kirpputorin synnystä on olemassa ristiriitaisia teorioita.

Yhden koulukunnan mukaan kirppismyynti alkoi 1700-luvun New Yorkissa, tarkemmin sanottuna Manhattanin lähellä sijaitsevalla Maiden Lanen tulva-alttiilla alueella, ja 1800-luvun alussa kyseessä oli kaupungin merkittävin kauppapaikka.

Toisen näkemyksen mukaan modernin kirpputorin synnyinpaikkana pidetään Pariisia, jossa kirpputorimyynnin kaltaista kaupankäyntiä kutsuttiin 1860-luvulle tultaessa nimellä ”marché aux puces”, joka merkitsee sananmukaisesti kirpputoria.

Kirpputoreja löytyy Suomesta lähes jokaisesta pienemmästäkin pitäjästä, ja tätä nykyä myös verkosta. Verkkokirpputorit, kuten Tori, Zadaa ja Facebook-kirppikset, ovat saavuttaneet vakiintuneen aseman kirpputorien joukossa, mutta eivät tästä huolimatta päihitä perinteisten kirpputorien suosiota. Suomalaisten innostus kirpputoreja kohtaan syntyi jo kauan ennen tämän päivän ekologisuus- ja kierrätystrendejä, eikä se näytä olevan hiipumassa aivan heti.

Kirpputorit alkoivat yleistyä Suomessa 1990-luvulla laman seurauksena. Laman kiristäessä kukkaron nyörejä kirpputorit tarjosivat edullisen keinon heräteostoksien tekoon ja käyttötavaroiden hankintaan. Kirpputoreilla kiertelystä tuli nopeasti hauskaa ajanvietettä ja kirpputoreilla käydään usein ystävien kesken.

Vaikka astiat ja huonekalut ovat vaihtaneet innokkaasti omistajaa niin myyntipöydillä kuin netissäkin, on vaatteiden hankkiminen kirpputoreilta yleistynyt suuren yleisön keskuudessa vasta viime vuosien aikana.

Erityisesti lasten ulkovaatteet ja harrastusvälineet ovat tuotteita, jotka käyvät kirpparilla hyvin kaupaksi niiden lyhyen käyttöajan vuoksi. Suomessa kirpputoritoiminta on pääasiassa hyvin siistiä ja kirppisväen keskuudessa vallitsee kirjoittamaton sääntö siitä, ettei kirpputorilla kaupata likaisia tai rikkinäisiä tavaroita ilman erityismainintaa viallisuudesta.

Nimi “kirpputori” juontaa alun perin juurensa kirppuisten ja huonokuntoisten tavaroiden myynnistä Pariisin kirpputoreilla ja nykyisinkään on mahdotonta tietää varmuudella, millaisissa olosuhteissa myynnissä olevia tavaroita on säilytetty tai käytetty. Jos tuote herättää epäilyksiä, on se paras jättää ostamatta. 

Verkkokirpputorit

Kirpputorikulttuuri on käynyt viime vuosien saatossa lävitse melkoisen murroksen. 2000-luvulla tietotekniikka toi mukanaan erilaiset verkkokirpputorit ja käytettyjen tavaroiden myyntifoorumit. Näistä  Suomessa tunnetuin on vuonna 2009 perustettu Tori.fi. Kyseessä on verkkomarkkinapaikka, jossa julkaistaan luokiteltuja myynti-ilmoituksia. Sittemmin kilpailijoita on tullut lisää, ja erityisesti Facebookin kirpputoriryhmät ovat erittäin suosittuja.

Facebookista kirpputoreja löytyy joka lähtöön, ja osa niistä rajattu tuoteryhmän mukaan esimerkiksi huonekaluille, autoille, vaatteille tai lastentarvikkeille. Usean myynti- tai kierrätysryhmän kriteerinä on myös sijainti, kuten esimerkiksi kaupunki tai kaupunginosa. Näiden lisäksi on tarjolla useita eri mobiilisovelluksiin pohjautuvia kirpputoreja, kuten Zadaa, joka on erikoistunut vaatteiden ja asusteiden myyntiin Suomessa ja Tanskassa.

Verkossa toimivat kirpputorit takaavat, että kirppiksiä on tarjolla kaikkialla, ja sellaisella voi asioida koska tahansa. Vaikka verkkokirpputoreja kutsutaan edelleen kirpputoreiksi, eroavat ne toimintatapansa vuoksi merkittävästi perinteisistä kirpputoreista. Verkkokirppikset ovat luoneet aivan uudenlaisen kirpputorikulttuurin, joka jakaa mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan.

Ennen vanhaan kirpputoripöydästä ostettiin valmiiksi hinnoiteltuja tuotteita välittömästi, ja ostopäätös oli tehtävä heti. Verkkokirpputoreilla ostaja voi varata tuotteen, ja toimituksesta on sovittava erikseen myyjän kanssa.

Verkkokirppiksellä parasta on se, että ostajaehdokas voi esittää myyjälle kysymyksiä yksityisviestin välityksellä. Näin ollen sikaa ei tarvitse ostaa säkissä, vaikka tuotetta ei pääse kaupantekohetkellä konkreettisesti hivelemään tai tunnustelemaan.

Sana kiirii verkossa nopeasti: niin ostajia kuin myyjiäkin arvioidaan suoritettujen kauppojen perusteella. Tämän ansiosta huonot kaupantekijät jäävät nopeasti epäsuotuisaan valoon, eikä uusia kauppoja synny. 

Kommunikaatio myyjän ja ostajan välillä on näin lisääntynyt merkittävästi. Verkkokirpputoreilla viestittely tapahtuu usein vakiintunein lyhentein ja sanankääntein, ja moni saattaa kokea uuden kulttuurin hivenen ahdistavana. Nettikirpputorit muodostavat oman toimintaympäristönsä, jossa asioidaan sille kuuluvin termein ja käytännöin.

Netissä ostaminen on nyky-yhteiskunnassa arkipäivää, eikä oman luottokorttinumeron näppäily aiheuta enää samanlaista epämukavaa tunnetta, kuin vaikka 10 vuotta sitten. Tietoturva-asioista huolehditaan yleisesti ottaen todella hyvin, ja turvallisuusprotokollat ovat huippuluokkaa ainakin netin suurimmilla osto- ja myyntisivustoilla.

Kirpputori on ekologinen valinta

Siinä missä lapsena saattoi hävetä kirpputorilta ostettuja käytettyjä vaatteita tai luistimia, ovat kirpputorit nykyisin suorastaan trendikkäitä. Ekologisuus ja kierrätys ovat tänä päivänä muotia, ja monet suositut bloggaajat ja julkisuuden henkilöt vannovat vintage-vaatteiden ja kirpputorilöytöjen nimeen. Hipster-kulttuuri on tehnyt trendikästä siitä, että päällä ei tarvitse olla viimeisintä huutoa olevia merkkivetimiä, vaan tyylikkyys on monen asian summa.

Luonnon ja maailman pahoinvointiin sekä kerskakulutuksen rajoihin heräämisellä on tietenkin positiiviset seurauksensa, sillä jo yksi harkittu ostopäätös on pienoinen voitto luonnolle. Mikromuovit, kertakäyttöiset tuotteet ja yhden sesongin ilot ovat epätrendikkäämpiä kuin ikinä, ja hyvä niin. 

Kestävä kehitys ja harkittu kulutus ovat palveluksia paitsi luonnolle myös seuraaville sukupolville. Omalla toiminnallamme voimme olla mahdollistamassa, että lapsenlapsemme voivat halutessaan mennä kirpputorille, ja poimia mukaansa iPhone 6:n kaltaisia antiikkiesineitä. Ihmetellen, mihin sitäkin mötikkää on mummon nuoruudessa tarvittu.

Kirpputorit ovat nyt in. Tästä kertoo, että muun muassa Helsingin teollisuushalleihin on perustettu suuria itsepalvelukirpputoreja, joissa saattaa olla satoja pöytäpaikkoja. Suomen suurin kirpputori on vuonna 2015 avattu, Vantaan Pakkalassa sijaitseva, 600-paikkainen kirpputori.

Mediassa on tuotu paljon esille kertakäyttökulttuurin haittapuolia, kuten lapsityövoiman käyttöä. Suuren yleisön painostuksesta monet tunnetut vaateketjut ovat viime vuosina brändänneet mallistoja kierrätysmateriaaleista. Useassa vaateliikkeessä on nykyisin myös säiliö, jonne asiakkaat voivat nakata vanhoja vaatteitaan jatkokäyttöä varten.

Suomessa on paljon hyväntekeväisyyskirpputoreja. Näistä tunnetuimpia ovat UFF, Fida sekä SPR:n konttikirpputorit. Niillä hyväntekeväisyysjärjestöt rahoittavat toimintaansa ja keräävät vaateapua.Vaatelahjoitukset ovat näppärä tapa tehdä hyvää ja päästä eroon niistä tavaroista, joita ei enää tarvitse, mutta joita ei viitsi itse myydä eteenpäin.

Suomessa kirpputorimyyminen on yksityishenkilölle pääsääntöisesti verovapaata toimintaa. Tästä syystä se onkin  helppo ja suosittu tapa pieniin lisätienesteihin. Hyvässä lykyssä omalla kirpputorituotolla voi toteuttaa vaikka yhden omista, hieman arvokkaammista keräilyhaaveistaan.