Kirpputorit Suomessa

Käytettyjen ja tarpeettomien tavaroiden myyminen kirpputorilla on helppo tapa tyhjentää tavaraa pursuilevat varastot ja tienata samalla hieman rahaa. Kirpputorit ovat käytettyjen tavaroiden myyntipaikkoja, joissa myyjä saa käyttöönsä kirpputoripöydän ja asettaa myytäville tuotteilleen hinnat.

Tiedämme, että kirpputorien historia juontaa juurensa jo tuhannen vuoden päähän, sillä nykyisin Bangladeshina, Kiinana ja Intiana tunnetuissa paikoissa harjoitettiin kirpputoritoimintaan verrattavissa olevaa myyntiä. Sen sijaan modernin kirpputorin synnystä on olemassa ristiriitaisia teorioita.

Yhden koulukunnan mukaan kirppismyynti alkoi 1700-luvun New Yorkissa, tarkemmin sanottuna Manhattanin lähellä sijaitsevalla Maiden Lanen tulville alttiilla alueella, ja 1800-luvun alussa kyseessä oli kaupungin merkittävin kauppapaikka. Toisen näkemyksen mukaan modernin kirpputorin synnyinpaikkana pidetään Pariisia, jossa kirpputorimyynnin kaltaista kaupankäyntiä kutsuttiin 1860-luvulle tultaessa nimellä ”marché aux puces”, joka merkitsee sananmukaisesti kirpputoria.

Kirpputoreja löytyy Suomesta lähes jokaisesta pienemmästäkin pitäjästä, ja kuten sanottua, tätä nykyä myös verkosta. Verkkokirpputorit, kuten Tori, Zadaa ja Facebook-kirppikset, ovat saavuttaneet vakiintuneen aseman kirpputorien joukossa, mutta eivät vielä päihitä perinteisten kirpputorien suosiota. Suomalaisten innostus kirpputoreja kohtaan syntyi jo kauan ennen tämän päivän ekologisuus- ja kierrätystrendejä, eikä se näytä olevan hiipumassa aivan heti.

Kirpputorit alkoivat yleistyä Suomessa 1990-luvulla laman seurauksena. Laman kiristäessä kukkaron nyörejä kirpputorit olivat helppo keino suoda itselleen jotain uutta ja hankkia käyttötavaroita. Kirpputoreista tuli nopeasti myös hauskaa ajanvietettä ja kirpputoreilla käydäänkin usein ystävien kesken. Vaikka astiat ja huonekalut ovat vaihtaneet innokkaasti omistajaa niin myyntipöydillä kuin netissäkin, on vaatteiden hankkiminen kirpputoreilta yleistynyt suuren yleisön keskuudessa vasta viime vuosien aikana.

Erityisesti lasten ulkovaatteet ja harrastusvälineet ovat tuotteita, jotka käyvät kirpparilla hyvin kaupaksi niiden lyhyen käyttöajan vuoksi. Suomessa kirpputoritoiminta on pääasiassa hyvin siistiä ja kirppisväen keskuudessa vallitsee sanaton sääntö siitä, ettei kirpputorilla kaupata likaisia tai rikkinäisiä tavaroita ilman erityismainintaa viallisuudesta.

Nimi “kirpputori” juontaa alun perin juurensa kirppuisten ja huonokuntoisten tavaroiden myynnistä Pariisin kirpputoreilla ja nykyisinkään on mahdotonta tietää varmuudella, millaisissa olosuhteissa myynnissä olevia tavaroita on säilytetty tai käytetty.

KIRPPUTORIT VERKOSSA

Tänä päivänä kirpputorikulttuuri on käynyt lävitse melkoisen muutoksen. 2000-luvulla tietotekniikka toi mukanaan erilaiset verkkokirpputorit ja käytettyjen tavaroiden myyntifoorumit. Näistä varmasti Suomessa tunnetuin on vuonna 2009 perustettu Tori. Tori on verkkomarkkinapaikka, jossa julkaistaan luokiteltuja myynti-ilmoituksia. Sittemmin kilpailijoita on tullut lisää, ja erityisesti Facebookin kirpputoriryhmät ovat erittäin suosittuja.

Facebookista kirpputoreja löytyy joka lähtöön ja osa niistä rajattu tuoteryhmän mukaan esimerkiksi huonekaluille, autoille, vaatteille tai lastentarvikkeille. Usean myynti- tai kierrätysryhmän kriteerinä on myös sijainti, kuten esimerkiksi kaupunki tai kaupunginosa. Näiden lisäksi on tarjolla useita eri mobiilisovelluksiin pohjautuvia kirpputoreja, kuten Zadaa joka on erikoistunut vaatteiden ja asusteiden myyntiin Suomessa ja Tanskassa.

Verkossa toimivat kirpputorit ovat varmistaneet sen, että kirppiksiä on tarjolla kaikkialla, ja sellaisella voi asioida koska tahansa. Vaikka verkkokirpputoreja kutsutaan edelleen kirpputoreiksi, eroavat ne merkittävästi perinteisistä kirpputoreista ja ovat luoneet aivan uudenlaisen kirpputorikulttuurin, joka jakaa mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan.

Siinä missä kirpputorilta ennen ostettiin pöydästä valmiiksi hinnoiteltuja tuotteita ja ostopäätös oli tehtävä heti, on verkkokirpputoreilla mahdollista varata tuote ja toimituksestakin on sovittava vielä myyjän kanssa erikseen. Parasta on kuitenkin se, että ostajaehdokas voi esittää myyjälle kysymyksiä yksityisviestin välityksellä, joten sikaa ei tarvitse ostaa säkissä, vaikka tuotetta ei pääsekään kaupantekohetkellä konkreettisesti hivelemään tai tunnustelemaan. Myös sana kiirii verkossa nopeasti: niin ostajia kuin myyjiäkin arvioidaan suoritettujen kauppojen perusteella, joten lähinnä teoriassa mahdolliset huijausyritykset kuivuvat äkkiä kokoon.

Kommunikaatio myyjän ja ostajan välillä on näin lisääntynyt merkittävästi. Kommunikaatio verkkokirpputoreilla tapahtuu usein vakiintunein lyhentein sekä käytännöin, ja moni saattaakin kokea uuden kulttuurin hivenen ahdistavana. Nettikirpputorit muodostavat oman toimintaympäristönsä, jossa asioidaan sille kuuluvin termein ja käytännöin.

Netissä ostaminen on nykyisin arkipäivää, eikä oman luottokorttinumeron näppäily aiheuta enää samanlaista epämukavaa tunnetta, kuin vaikka 10 vuotta sitten. Tietoturva-asioista huolehditaan nykyisin yleisesti ottaen todella hyvin, ja turvallisuusprotokollat ovat huippuluokkaa myös netin osto- ja myyntisivustoilla.

KIRPPUTORI ON HYVÄ VALINTA

Siinä missä lapsena saattoi hävetä kirpputorilta ostettuja käytettyjä vaatteitaan tai luistimiaan, nykyään kirpputorit ovat trendikkäitä. Ekologisuus ja kierrätys ovat tänä päivänä muotia, ja monet suositut bloggaajat ja muut julkisuuden henkilöt ovat alkaneet vannoa vintage-vaatteiden ja kirpputorilöytöjen nimeen. Hipster-kulttuuri on tehnyt trendikästä siitä, että päällä ei tarvitse todellakaan olla viimeisintä huutoa olevia merkkivetimiä, vaan tyylikkyys on monen asian summa.

Luonnon ja maailman pahoinvointiin sekä kerskakulutuksen rajoihin heräämisellä on tietenkin positiiviset seurauksensa, sillä jo yksi harkittu ostopäätös on pienoinen voitto luonnolle. Mikromuovit, kertakäyttöiset tuotteet ja yhden sesongin ilot ovat epätrendikkäämpiä kuin ikinä, ja hyvä niin. Tarkoituksenahan olisi, että lapsenlapsemmekin voivat halutessaan mennä kirpputorille, ja poimia mukaansa iPhone 6:n kaltaisia antiikkiesineitä. Ihmetellen, mihin sitäkin mötikkää on mummon nuoruudessa oikein tarvittu.

Kirpputorit ovat nyt “in”. Siitä kertoo sekin, että muun muassa Helsingin teollisuushalleihin on perustettu suuria itsepalvelukirpputoreja, joissa saattaa olla satoja pöytäpaikkoja. Suomen suurin kirpputori on vuonna 2015 avattu, Vantaan Pakkalassa sijaitseva, 600-paikkainen kirpputori.

Mediassa on tuotu paljon esille kertakäyttökulttuurin haittapuolia, kuten lapsityövoiman käyttöä ja monet suuret vaateketjut ovat viime vuosina brändänneet mallistoja kierrätysmateriaaleista. Useassa vaateliikkeessä on nykyisin myös säiliö, jonne asiakkaat voivat tuoda vanhoja vaatteitaan jatkokäyttöä varten.

Suomessa on myös paljon hyväntekeväisyyskirpputoreja, kuten esimerkiksi UFF, Fida sekä SPR:n konttikirpputorit. Niillä hyväntekeväisyysjärjestöt rahoittavat toimintaansa ja keräävät vaateapua. Nämä kirpputorit perustavat toimintansa ilmaisille vaatelahjoituksille. Vaatelahjoitukset ovat näppärä tapa tehdä hyvää ja päästä eroon niistä tavaroista, joita ei enää tarvitse, mutta joita ei myöskään itse jaksaisi myydä eteenpäin.

Hyvää voi tehdä myös käymällä hyväntekeväisyysjärjestöjen kirpputoreilla ja tukemalla siten heidän toimintaansa. Suomessa kirpputorimyyminen on yksityishenkilölle pääsääntöisesti verovapaata toimintaa ja sen vuoksi erittäin helppo tapa tienata vähän lisää rahaa. Riippuen tuotetarjonnasta ja hinnoittelusta kirpputoripöydällä on mahdollista tehdä myös melkoisia tilejä.