Näin teet loistavia kirpputorilöytöjä

Sanotaan, että kun kirpputorille lähtee etsimään jotakin tiettyä asiaa, sitä ei löydä. Sama pätee ostamiseen ylipäätään. Mikäli kaupungille lähtee etsimään kenkiä, palaa kotiin todennäköisesti joko tyhjin käsin tai uusi paita mukanaan. Kirpputorille onkin parasta saapastella avoimin mielin. Intohimoisella keräilijällä on vainunsa, joka avulla kiinnostavat esineet suorastaan putoilevat eteen ilman, että mitään aktiivisesti etsisi. Tosinaan paikat, joita ei ensinäkemältä uskoisi kovinkaan hedelmällisiksi, paljastuvat varsinaisiksi runsaudensarviksi.

Tänä päivänä kirpputoreja löytää kivijalka-aarreaittojen ohella verkosta, joten apajat löytöjen tekemiselle ovat todella laajat. Omien löytöodotusten kartoitus auttaa myös hahmottamaan sitä, mistä kaivattu esine tai asia todennäköisesti löytyy. Huonekaluja kannattaa etsiä niille omistautuneilta kirpputoreilta, astioita omiltaan ja halutunlaisten vaatteiden suhteen voi miettiä, millaisen kirpputorin valikoimaan ne luultavimmin sopisivat.

Jos kyseessä on nettikirppis, kannattaa etenkin Helsingin seudulla pohtia, minkä kaupunginosan kierrätys- tai kirppisryhmässä esimerkiksi tietyn merkkisiä lastenvaatteita saattaisi löytyä. Lastenvaatteita, leluja, vaunuja ja rattaita on tarjolla useissa eri vauva-aiheisissa ryhmissä, mutta niitä on runsaasti myynnissä kirpputoreillakin. Näin ollen esimerkiksi uusia yhdistelmävaunuja ostaessa kannattaa huomioida, että arvokkaalla tuotteella on todennäköisesti myös korkea jälleenmyyntiarvo.

Tärkeää on tiedostaa, että suurimmalla todennäköisyydellä etsimänsä löytää ennakoivan selvitystyön avulla. Kaikkein aktiivisimmat metsästäjät soittavat kirpputoreja lävitse ja kyselevät, sattuisiko heiltä löytämään tiettyä tuotetta. Usein henkilökunta tietää kirpputorinsa valikoiman ainakin suurin piirtein, ja mikäli haluttua esinettä ei heiltä löydy, voi puhelun aikana saada vinkkejä siitä, minne kannattaisi suunnata.

MIKÄ ON LÖYDÖN HINTA?

Useimmiten ihmiset määrittelevät kirpputorilöytönsä hinnan perusteella. “Olipas tämä halpa” tai “sain tämän paljon halvemmalla, kuin olisin toisaalla joutunut maksamaan”. Näin ollen löytöjä tehdessä olennaista on tuotteiden yleisen hintatason tuntemus ja kyky suhteuttaa käytetyn tuotteen hinta uuden tuotteen hintaan.

Ostopäätöstä tehdessä tulisi kuitenkin ajatella tuotteen lähtöhintatasoa, sitä, kuinka paljon tuotetta on kulutettu, ja millaisessa kunnossa se on uuteen verrattuna. Hyvän kirpputorilöydön voi tehdä vaikka muutamalla kymmenellä eurolla, jos tuote on hyväkuntoinen ja laadukas. Nykyisin on helppo selvittää yleinen hintataso hakemalla puhelimella tai tabletilla tietoa netistä juuri ennen ostopäätöstä, ja vertailla, onko myynnissä oleva esine oikeasti hintansa väärti.

Tuotteen hinnan lisäksi kannattaa huomioida ne piilokulut, joita sen metsästyksestä aiheutuu. Jos tuotteen löytämiseksi on ajettava satoja kilometrejä tai matkustettava tuntikausia julkisilla liikennevälineillä, tulee matkaan kulutettu summa ottaa osaksi arvioitavaa hintaa. Kannattaa myös miettiä, onko tuote tarpeellinen. Toisaalta tosikeräilijän mielessä tuotteen käytettävyys on usein silkka sivuseikka.

MITÄ KIRPPUTORILTA OSTAESSA TULEE HUOMIOIDA

Suomalaiset ovat yleensä tarkkoja sen suhteen, että myyntiin laitetaan ainoastaan siistikuntoista ja ehjää tavaraa, etenkin silloin kun kyse on vaatteista. Vaatteiden ja huonekalujen kohdalla on syytä muistaa, että pahimmassa tapauksessa myynnissä oleva tuote voi olla saastunut joko luteista tai muista tuholaisista, sädesienestä tai vaarattomimmista homeitiöistä. Mikäli kirpputorilta ostaa vaatteen, kannattaa se aluksi laittaa kaiken varalta pakastimeen. Normaali pakastin tuhoaa luteen neljän vuorokauden sisällä, mutta mikäli lämpötila on -20, riittää kaksi vuorokautta.

Erilaiset yliherkkyydet ja allergiat vaivaavat monia suomalaisia, ja etenkin lastenvaatteiden kohdalla mainitaan usein, onko vaate eläinperheestä. Pahasta allergiasta tai astmasta kärsivälle esimerkiksi kissan hilsettä sisältävä vaate on aikamoinen vitsaus. Toisaalta kaikkein pahimmat allergiaperheet tuskin kirpputoreilla ostoksia muutoin, kuin äärimmäisessä pakkotilanteessa.

ETSIVÄ LÖYTÄÄ, VAI LÖYTÄÄKÖ SITTENKÄÄN?

Tärkeintä kirpputorilöytöjen, kuten muidenkin löytöjen tekemisessä on oma aktiivisuus, joka tarkoittaa tässä kontekstissa sitä, että kiertelee säännöllisesti kirpputoreja ja seuraa markkinoita. Kirpputoreilla useimmat pöydät vaihtavat vuokraajaa ja sisältöä viikoittain. Monissa suuremmissa kaupungeissa kirpputoreja on useita, joten kannattaa tarkistaa netistä kaikkien lähialueen kirpputorien sijainnit.

Kirpputorin valinnassa saattaa helpottaa se, että on olemassa kirppiksiä, joiden tuotto menee johonkin tiettyyn tarkoitukseen tai tietylle kohderyhmälle. Kaikkein mukavinta on tietenkin tehdä löytöjä paikassa, jonka ideologian, tarkoitusperät ja auttamisenhalun jakaa ainakin jollain tasolla. Uudelle kirpputorille mennessä on hyvä ottaa selvää etukäteen, mikä järjestö tai yhdistys myyntitoimintaa järjestää.

Elämänpiiriä voi laajentaa kipaisemalla toisinaan lähikaupunkien kirpputoreille ja vierailemalla kesälomamatkan aikana paikallisella kirpputorilla. Kirpputorienkin tarjonta vaihtelee huimasti paikkakunnan mukaan, mutta kuten sanottua, näkyy vaihtelua jo pelkkien kaupunginosien välillä. Maantieteellisessä sijainnissa voi olla vain muutaman kilometrin ero, mutta myyntipöydillä voi komeilla täysin toisistaan poikkeavaa tavaraa.

Jos jotain toden teolla etsii, kannattaa laittaa ilmoitus kirpputorin nettisivulle. Hyvässä lykyssä ilmoituksen lukee joku, jolla on juuri kyseinen esine kotonaan, mutta ei ole sitä syystä tai toisesta laittanut myyntiin, tai ei välttämättä edes muista moista omistavansa. Ilmoituksen näkeminen voi tuolloin toimia kimmokkeena sille, että tavara vaihtaa omistajaa.

Hieman harvinaisempien esineiden ollessa kyseessä kirpputorihenkilökunta voi kiinnittää ilmoituksen myyntipaikan seinälle. Tästä huolimatta on epävirallinen totuus, että parhaat löydöt tehdään silloin, kun mitään ei varsinaisesti olla etsimässä. Toisin sanoen juuri silloin, kun kirpputorikierrokselle lähtee puhtaassa huvittelumielessä. Tuolloin on varsin todennäköistä, että kotiin palaa pankkitili kevyempänä ja kassit upeita aarteita pullollaan. Aina löytöjä ei kuitenkaan osu kohdalle, ja sekin kuuluu luontevana osana kirpputorielämään. Ostaa ei kannata pelkästä ostamisen ilosta, pelkästään jo siksi, että se olisi varsin epäekologista. Ja tarpeetonta rojua kerääntyisi nurkkiin entisestään.

Epävirallisten empiiristen tutkimusten mukaan myös palkkapäivä luo erinomaiset olosuhteet löydöille. Kun ei etsi mitään tiettyä, on avoinna useammille vaihtoehdoille, ja siten todennäköisyys jonkin löydön tekemiselle on suurempi. Löytöjen toivossa on siis suositeltavaa kierrellä kirpputoreja ja selailla verkkokirppareita mahdollisimman usein sillä ajatuksella, josko jotain mukavaa löytyisi. Parhaassa tapauksessa löydön tehdessään ei edes tajua etsivänsä.